Kesä ja keskiluokkaistuminen

Kesä rullailee mukavasti, mutta mitään säästökuureja en ole jaksanut noudattaa japaninlomaa seuranneina viikkoina.

Nyt on kaupassakin käyty hieman sillä mentaliteetilla, että kyllä kai minulla tähän(kin) on varaa. Kaikkea pientä kivaa ja herkkua on lähtenyt kaupasta mukaan, enkä ole minkäänlaista rahavarojen seurantaakaan oikein harrastanut. Toisaalta, kun kesä on muutenkin lyhyt, niin miksi siitä ei nyt nautiskelisi? Töihin palaaminen sentään toi kaivattua rytmiä ruokailuihin ja vähensi lomalla harrastettua ulkona syömistä reilusti. 

Mitään kovin suurta ei talousasioissani ole viime viikkoina tapahtunut. Asiakkaita on yrityksessä riittänyt oikein kivasti. Palatessani kesälomalta töihin, sain yllätyksekseni valtavasti yhteyhdenottoja niin uusilta kuin vanhoiltakin asiakkailta. Tein samalla uuden yritysennätykseni: Kuuden arkipäivän asiakasputki! Tämä antoi esimakua siitä, miltä tuntuisi oikeasti pyörittää yritystä ns. täydellä kapasiteetilla, eli yksi asiakas per päivä. Hyvinhän se sujui. Hauska huomata, että asiakkaita vain ilmestyy jostakin, vaikken ole moneen viikkoon mainostanut missään. Parhaimmillaan asiakkaat ovat säästäneet keväisiä lehti-ilmoituksiani ja soittaneet nyt kesällä, kun on tullut tarve.Vau!

Päätin viimein myös käyttää yritykseni rahoja. Tähän asti ne ovat maanneet sievästi omalla tilillään. Sijoitan rahat uuteen ipadiin, jota tulen tarvitsemaan yritykseni palveluksessa syksymmällä. Kerron tästä lisää, kun laite saapuu.

Päivätöiden puolella hain jatkoa osa-aikaiseen hoitovapaaseen. Aion jatkaa hoitovapaata niin pitkälle, kuin saan, eli tässä tapauksessa vuoden 2018 heinäkuun loppuun. Silloin loppuu virallisesti tyttäreni kakkosluokka ja oikeus hoitovapaaseen. Jatkohakemus on nyt lähetetty. Enempää minun ei asiasta tarvitsekaan murehtia, kosken saa Kelalta osittaista hoitorahaa yritystoiminnan takia. 

Säästötilin saldo junnaa paikoillaan. Palkkapäivän siirryttyä puolen kuun paikkeille on johtanut siihen, että tililleni tulee ja sieltä lähtee rahaa kaksi kertaa kuussa. Näin ollen en oikein koskaan osaa sanoa, paljonko minulla varsinaisesti on säästössä. Laskut olen siirtänyt lähtemään suoraan säästötililtä ja siirrän myös tulot käyttötililtä säästöön. Käyttötilille jää vain kuukauden käyttövara. Näin vilkas rahaliikenne tilien välillä on huomattavasti löysyttänyt moraaliani olla koskematta säästötilin varoihin tuhlailumielessä. Ei hyvä. Säästöönkin olisi saatava kertymään rahaa, sillä edessä on isompia hankintoja, kuten auton vaihto uudempaan, mummolan osto ja uuden sijoitusasunnon hankinta. Innostus säästöbudjetin laadintaan on hukkateillä. 

Täytettyäni kolmekymmentä, minusta on alkanut vahvasti tuntua siltä, että muutuin aikuiseksi. Keskiluokkaiseksi, keskinkertaiseksi ja keski-ikäiseksi aikuiseksi. En oikein pidä tästä muutoksesta. Varsinkin keskinkertaistuminen tappaa äkkiä rohkeuden toimia valtavirtaa vastaan ja tehdä omia, rohkeitakin päätöksiä. 

Syksyksi olisi saatava uusi tavoite nyt, kun matkusteluvuosi on saatu onnistuneesti säästettyä ja Tanskan matkaa lukuunottamatta elettyäkin. Mutta minkä tavoitteen laittaisin etusijalle? Tärkeiden ja pakollisten säästökohteiden lisäksi mielessä on jostain syystä pyörinyt keski-ikäisiä ajatuksia moottoripyöristä ja omakotitaloista. Mutta pois ne minusta!

Miehen kouran kokoinen... iiris?
Avoimet puutarhat -tapahtumasta Loviisasta. Kotimaan matkailu on ihanaa ja edullista.