Pitkän aikavälin tavoitteita

Kaikissa ura-, unelma- ja rahaoppaissa annetaan yleensä yksi ja sama neuvo: Mieti tavoitteet ja kirjaa ylös suunnitelma niiden saavuttamiseksi. Tämän pitäisi jo itsessään toimia boosterina, jolla tavoitteet on mahdollista toteuttaa. Toki selvää polkua on aina helpompi kulkea, kuin hapuilla päämäärättömästi pimeässä.

Kun aloitin blogini kirjoittamisen, ei minulla vielä ollut kovin kummoisia tavoitteita tai suunnitelmia. Toki olen tiennyt, mitä seuraavaksi teen, mutta tavoitteeni ovat olleet toteutettavissa heti tai todella lyhyellä aikatähtäimellä. Esim. oman asunnon osto, pörssisalkun avaaminen ja sijoitusasunnon hankinta. Jossain taustalla on häälynyt epämääräinen ajatus vaurastumisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta, joka kyllä seuraisi järkevää rahankäyttöä ja sijoittamista. 

Olen kuitenkin viimeaikoina uhrannut ajatusaikaa myös pidempiaikaisille tavoitteille ja miettinyt, millaista haluan elämäni olevan neli- ja viisikymppisenä. Ehkä nuoruuteni alkaa todella jäämään taakse, kun ikä lähestyy kolmeakymmentä.

Minä 30-vuotiaana:

Sijoitukset:
Tulevalla ikävuosikymmenellä minun on todellakin pedattava tie loppuelämälle. Nyt on säästettävä, tehtävä työtä ja ennenkaikkea toimittava fiksusti. Lapsen ollessa reilusti alaikäinen, erilaiset tuet pitävän tuloni korkealla. Myöhemmin ne poistuvat. Myös perintöjen kautta saan pelimerkit, joilla voin tehdä kertaluontoisia siirtoja säästääkseni ennenkaikkea aikaa. Oman kodin koetan maksaa mahdollisimman pian pois, jotta säästäminen ja sijoittaminen tehostuu. Lisäksi se vähentää oleellisesti sijoitustoiminnan riskejä.

Työpaikka:
Työurani kanssa tuskailen aina ajoittain. Välillä päätän luottaa ainoastaan muihin tulonlähteisiini, välillä haen avoimia, kiinnostavia työpaikkoja. Uuden työpaikan vaihtamista pidän kuitenkin valtavana riskinä työhyvinvoinnilleni ja uudelleenkouluttautuminen taas löisi suuren loven kaikkeen sijoitustoimintaan 3-6 vuodeksi. Urani näen tällä hetkellä olevan täydessä umpikujassa, mutta työni on leppoisaa ja palkitsevaa, enkä voisi toivoa parempaa pomoa tai työkavereita. Uskoisin, että elämä tarjoaa minulle vielä yllättäviä mahdollisuuksia, mutta vielä en osaa niitä ennustaa.

Yrittäminen:
Ainoa selkeä tavoitteeni on, että kun viimein saan vakityöpaikan, perustan samalla myös oman yrityksen/toiminimen. Yrittäjänä alan tekemään kaikkea sitä, minkä osaan hyvin ja tienata siitä rahaa, jota en leipätyöstäni saa.

Minä 40-vuotiaana: 

Asuntosijoitukset: 
Jos pyrin edes puolittaiseen riippumattomuuteen palkkatuloista, olisi minulla oltava jo muutamia sijoitusasuntoja nelikymppisenä - ja joku niistä jo mieluiten maksettunakin. Lainojen maksu lumipallotekniikalla saattaisi juuri ja juuri riittää neljään velattomaan asuntoon siihen mennessä, kun täytän 46-vuotta. Mikään laskelma ei toki voi ennustaa tulevaisuutta täysin varmasti. Tässä laskelmassa en ole ottanut huomioon perintönä saatavaa asuntoa, sillä tein laskelman ennen, kuin tiesin siitä mitään. Yleisesti ottaen olen käyttänyt laskelmissani olettamaa, jossa yhdestä asunnosta saa noin 300€:n verottoman tuoton per kuukausi.
4 asuntoa = 1200€/kk

Oma asunto olisi näissä laskelmissa myös maksettu pois, joten asumiskulut olisivat minimaaliset. Tuolla tulisi jo ihan mukavasti toimeen, mutta säästäminen saattaisi jäädä pois tai vähentyä (ei välttämättä yhtään huono asia). Toisaalta velattomat asunnot toimivat jo itsessään rahasampoina ja velkavivulla potti jatkaisi kasvamistaan. Käytännössä voisin silti jatkaa työntekoa, mutta enemmän omilla ehdoillani.

Rakennuttaminen:
Olen hahmotellut mielessäni asunto-osakepohjaisen kiinteistökokonaisuuden rakennuttamista. Talon rakennuttaminen kiinnostaisi minua valtavasti, mutta toisi sijoituksiini myös reilsti uutta velkaa ja riskiä. Samalla hanke tarjoaisi minulle unelmieni kodin ja kasvimaan. Tämä unelma on sarjassa "pähkähullua - kaikkien muiden mielestä". Joka tapauksessa hankkeen suunnittelu ja rakennusalan opiskelu ei maksa yhtään mitään. Kuka tietää, toteuttamaan tätä unelmaa lähden vasta reilusti yli nelikymppisenä.

Matkustelu: 
Olenkin jo aiemmin kirjoittanut blogissani haaveista asua ulkomailla. Vuokratulo Suomesta voisi mahdollistaa useamman kuukauden oleskelut unelmakohteissani. Rauhallisen luonteeni vuoksi en koe, että jäisin mistään paitsi, vaikka matkustelisin vasta vanhemmalla iällä. En jahtaa extreme-kokemuksia enkä kosteita bileitä.

Tytär:
Tulee täysi-ikäiseksi ja opiskelee. Eiköhän opiskeluasuntokin jostakin järjesty. Jos tyttö seuraa minun jalanjäljissäni ja muuttaa 16-vuotiaana pois kotoa, niin tietenkin tuen häntä. Jos lastenlapsia alkaa syntyä niin sitten saatan muuttaa suunnitelmaani enemmän mummupainotteiseksi.

Lastenlapset:
Omat isovanhempani ovat aina auttaneet perhettämme, joka eli 90-lukulaisten ankeaa lamaa koko lapsuuteni ajan. En koe jääneeni mistään muusta paitsi kuin ulkomaanmatkoista, joihin ystävillä riitti rahaa, mutta meillä ei koskaan. Se lienee kuitenkin pieni harmi, kun oli kuitenkin ruokaa, vaatteita  ja leluja yltäkyllin. Myös oma äitini on ollut minulle tukiverkkona ja auttanut loputtomasti niin lapsen vaatehankinnoissa kuin hoitoapunakin. En olisi millään voinut jatkaa iltavuoroja sisältävää työtäni ilman äidin apua. Mitään hän ei ole koskaan pyytänyt palkaksi, paitsi sen, että aikanaan olen yhtä hyvä mummu omille lapsenlapsilleni. Ja näin aion juurikin olla!
Mikä olisikaan käytännöllisempää, kuin taloudellisesti riippumaton mummu, jolta saa aina apua, kun tarvitsee? Talouden on ainakin oltava vakaa, että apua voi antaa myös hankintojen osalta. Mummuus voi hyvin koittaa jo 40-45 vuotiaana - eli aivan kohta!

Minä 50-vuotiaana: 

Eläkkeelle:
Viisikymppisenä haluan olla jo eläkkeellä leipätyöstäni. Suvussamme naiset eivät elä erityisen pitkään, joten haluan nauttia eläkepäivistä hyvissä ajoin. Valtion tarjoama pieni eläke on mukava plussa, jos sitä silloin enää edes jaetaan. Kuolo saattaa korjata jo 65-70 -vuotiaana. Toki pyrin vaikuttamaan asiaan liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Koska en joudu tekemään fyysisesti kovin kuormittavaa työtä, on minulla hyvät mahdollisuudet säilyä vammoitta pitkälle aikuisikään. Onnettomuuksia ei tietenkään voi ennustaa, mutta ilman kulumia ja murtumia liikuntaharrastusta voinee jatkaa vanhaksi asti.

Viimeistään nyt haluan nauttia huolettomasta elämästä ja elää pääomatuloilla. 10 asuntoa = 3000€/kk. Asun ehkä osan vuodesta ulkomailla ja nautin Suomen kesistä omassa mummolassani. Jos onnistun vaurastumisessa, elämässä pitäisi olla tarjolla niin paljon mahdollisuuksia, etten osaa niitä edes vielä kuvitella. Voisin tehdä hyväntekeväisyyttä työskentelemällä erilaisissa järjestöissä. Minua kiinnostaisi valtavasti tarjota työtä nuorille ja työttömille. Jos oma elantoni ei olisi yrityksen tuotoista kiinni, voisin harjoittaa yritystoimintaa, jolla joku toinen saisi mahdollisuuden antoisaan työntekoon, työkokemuksen kasvattamiseen ja parempaan elintasoon.

Minä 60-vuotiaana:

Perintö:
Sijoitusasuntoasioiden hoito tarjonnee minulle puuhaa lopuksi elämää. Toisaalta saanen niistä tuloja sen verran, että voin käyttää myös ulkopuolista välitysapua. Suunnitelmissa ei ole muuttaa asuntoja rahaksi muuten, kuin sopivien sijoitusmahdollisuuksien takia ja silloinkin raha laitetaan uudelleen tuottamaan. Minä aion nauttia lastenlastenlapsista sekä puutarhanhoidosta ja jättää  yritystoiminnan nuoremmille.
15 asuntoa = 4500€/kk
20 asuntoa = 6000€/kk

Asunnot/sijoitukset jäävät aikanaan tyttärelle ja hän voi kasvattaa pottia niin kuin hyväksi näkee. Ehkä hän nostaa ensimmäisenä sukumme miljonäärien joukkoon. Kuka tietää, ellen minä ennätä ensin.