keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Edulliset vinkit Japanisa liikkumiseen

Edullisuus ei aina suosi laiskaa, mutta edullisiakin vinkkejä Japanissa liikkumiseen on. Etenkin Tokion julkinen liikenne on erinomainen, jolloin junista, metroista, kävelytaipaleista ja karttapalvelusta voi sovittaa omille jaloille sopivan kokonaisuuden ja kokea Tokion jännittävimmät paikat.

Tässä postauksessa kerron vain lyhyesti, missä me kävimme, sillä mielenkiinnonkohteita on lukijoillani monia ja tarkemmat kuvaukset eri paikoista löydätte ineternetistä. Tällä kertaa keskitymme Japanissa liikkumiseen pienellä budjetilla.

Heti ensimmäiseksi paljastan meitä valtavasti auttaneen oppaan, joka jokaisen Japaniin matkustavan kannattaa ladata kännykkäänsä: Tokyo cheapo. Tästä oppaasta löydät parhaat vinkit ilmaisiin tai hyvin edullisiin kohteisiin ja vältät takuukalliit turistirysät. Opas antaa myös kullanarvoisia vinkkejä Japanin käytännöistä, ettet ensimmäiseksi nolaa itseäsi metroasemalla tai muualla liikenteessä. Lataa, lue ja säästä!




Suica-kortti (Japan Railways)

Japanissa on monia arvokortteja, mutta Suica on erittäin kätevä julkisessaliikenteessä. Suica on JR-Eastin kortti, jonka voi JR-asemalla lunastaa automaatista ja samalla automaatilla kortille voi ladata rahaa. Kortin lunastus maksaa 500 jeniä, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa JR:n asiakaspalvelupisteelle. Kortille ladataan arvoa 500¥, 1000¥, 1500¥ (jne.) kerrallansa ja sillä voi maksaa todella kätevästi metromatkat ja bussiliput. Metroasemalla piippat Suica-kortin portilla ja toisen kerran perillä. Portti veloittaa oikean summan kortilta matkan pituuden perusteella. Sama homma busseissa. Kortti käy myös joillakin juoma-automaateilla ja marketeissa. Suica-kortin avulla sinun ei tarvitse pelata lippuautomaattien tai kolikoiden kanssa.

Tokion metrot

Edullista ja nopeaa matkustamista! Metrolla pääsee kätevästi kaikkiin merkittäviin kohteisiin Tokiossa. Metroverkosto on aikamoinen siksakki, mutta Google maps-sovellus on matkalla todellinen ystävä. Maps neuvoo sinut oikealle linjalle, oikeaan metroon, oikeaan aikaan ja kertoopa se myös matkan hinnan. Ole kuitenkin tarkkana, mitä ulosmenoporttia käytät. Japanin asemat ovat yleensä valtavia ja jos asemalta poistuu väärän oven kautta, saatat olla yllättäen jo melko kaukana reitiltäsi. Japanin kieli- tai merkkienlukutaitoa et asemilla tarvitse, kaikki nimet ja tärkeät kyltit on kirjoitettu myös länsimaisin aakkosin. Tokion sisällä metromatka maksaa yleensä 180-220 jeniä (0,80€-1,76€) määränpäästä riippuen. Osan matkasta voi kävellä ja kokea paikallisten elämää aidoimmillaan, turistikohteiden ulkopuolella.


Junat ja JR East pass

Junayhtiöitä Japanissa on monia, joten hieman joutuu kiinnittämään huomiota siihen, millä matkustaa. Myös mielinmääräiseen junamatkusteluun on olemassa junapasseja, joista itselle kannattaa etsiä sopivin. Meillä oli etukäteen ostettuna (ja perillä lunastettava) JR-East pass, jolla saimme nimenmukaisesti matkustella Japanin itäosissa. Olimme tietenkin tarkistaneet, että kaikki matkakohteemme mahtuivat East passin voimassaoloalueelle. Lisäksi on katsottava, ettei pyri passin kanssa väärän junayhtiön juniin. Pidemmät junamatkat voivat olla hirmuisenkin kalliita (johtuen pitkistä välimatkoista, jotka tuntuvat luotijunassa paljon todellista lyhyemmiltä), joten 162€:n passi maksaa äkkiä itsensä takaisin.

Passi oikeuttaa ajelemaan junalla viitenä eri päivänä kahden viikon sisällä. Meille meinasi käydä kömmähdys, kun olimme olettaneet passin olevan voimassa tyyliin sunnuntaista sunnuntaihin, mutta passi vanhenikin tasan 14pv päästä, eli jo lauantaina. Suunnitteluvirheen takia jouduimme jättämään majapaikkamme jo päivää etukäteen ja ottamaan Naristasta hotellihuoneen viimeiseksi yöksi. Hotellihuone tuli paljon halvemmaksi, kuin yhteensä 72€:n junaliput ilman East passia. Vielä haluan kehua Japanilaisia junia, jotka ovat niin siistejä, että lattialta voisi ihan valehtelematta syödä. Luotijunaa, eli Shinkansenia kannattaa tietysti koettaa jo ihan elämyksen vuoksi.



Haikara-san kyyditsi ihmisiä Aizuwakamatsussa asemalta kylpylään. 

Bussit

Ainoat ongelmat matkustamisen suhteen meille tuli Kamakuran bussien kanssa. Ne olivat ainoat Japanissa kohtaamamme bussit, joissa ei ollut länsimaista numerointia keulassa. Myös bussiaikataulut olivat kokonaa Japaniksi, eivätkä kuskitkaan juuri englantia puhuneet. Muualla busseilla oli selvät nimet tai numerot, joiden perusteella oli helppoa hypätä oikean onnikan kyytiin. Google maps antaa tietenkin tarkat ohjeet pysäkistä ja aikatauluista, mutta jos busseja menee paljon tai ne ovat myöhässä, on alettava tutkia bussien keulassa olevia kanji-merkkejä. Eri busseissa käytännöt vaihelevat, mutta pääasiassa ensin matkustetaan ja lähtiessä vasta maksetaan. Suica-kortilla matkustus on helppoa, leimaat vain itsesi sisälle tullessa ja ulos lähtiessä kortinlukulaitteessa. Muussa tapauksessa otat sisään tullessa pienen lipun, joka kertoo sisääntulopysäkkisi ja lähtiessä syötät lipun kuskin maksulaitteeseen ja työnnät perään kolikoita. Kamakuran alueella alueella alle 5km bussimatkat maksoivat 2-3€.

Kun olet kerran löytänyt tiesi oikeaan bussiin, on poisjäänti helppoa. Busseissa on sisällä sekä valotaulut että kuulutukset, joissa seuraavat pysäkit kerrotaan niin japaniksi kuin englanniksikin (turistipaikoissa myös kiinaksi ja koreaksi).

Ilman eksymistä, emme olisi koskaan löytäneet tätä "salaista" sisäänkäyntiä paikalliselle pyhätölle, joka sijaitsi pienen vuoren keskellä.


Karttasovelluksen ansiosta pieni eksyminen bussien kanssa ei haittaa vielä mitään. Itsekin otimme väärän bussin ja pääteasemakin osui kohdalle niin, että huomasimme pian olevamme keskellä suloista omakotitaloasutusta ja kävellessämme takaisin oikealle reitille, satuimme löytymään salaisen, vuorenseinien ympäröimän temppelin, jonne menimme koululaisrymän mukana kalliotunnelia pitkin. Jännittävää! Bussien kanssa voi sattua mitä vain, mutta onneksi yleensä löytyy aina joku kiltti sivullinen, joka tulee tulkkaamaan ja auttamaan eksynyttä turistia.

Nikkon kansallispuisto-alueella ostimme Tobu-bussiyhtiön kahden päivän bussilipun, jolla sai matkustella perimmäiseenkin vuoristokylään oman mielen mukaan. Lippu maksoi 24€/henki, mutta se oli edullisempi kuin ajelemamme matkat yksittäin ostettuina. Lippua vain näytettiin bussissa kuskille, helppoa! Nikko on laaja ja vuoristoinen alue, joten matkaan perustuvalla hinnoittelulla lipun hinnat kohoavat äkkiä korkeiksi, eikä jalkapatikointi kotiin tunnu houkuttelevalta enää luonnonsuojelualueella vietettyjen kilometrien jälkeen.

Kamakuran monorail.

Muut

Koska julkisen hinnat eivät kaupunkialueella päätä huimaa, kannattaa elämyksen vuoksi kokeilla myös mm. monorailia. Monorail kulkee nimensä mukaisesti yhdellä raiteella, joka sijaitsee joko junan alla tai katossa. Joka tapauksessa monorail kulkee usein ilmassa, muun liikenteen päällä. Kamakuran monorailissa ei käynyt Suica eikä East pass, joten 1,80€:n lippu oli ostettava erikseen automaatista.

Kamakurassa oli myös raitiovaunu ja Yokohamassa ihmisvetoisia riksoja, mutta niiden hintoja en jäänyt tutkimaan. Ja vaikka Japanissa kaikki taksit ovat Toyotoja, jäi nekin kokokaan kokematta. Naritan hätä-hotellihuoneeseemme kuului onneksi ilmainen bussikuljetus lentokentälle.

Omat jalat ovat heti shinkansenin minuuttitarkkojen aikataulujen jälkeen luotettavimmat matkakumppanisi. Mekin kävelimme kahden viikon ajan todella pitkiä matkoja päivittäin. Minulle oli hyvin tärkeää päästä näkemään paikallisten elämää ja asuinoloja pelkkien turistikohteiden sijaan. Lisäksi pitkät kävelyt tasapainottivat mukavasti kaikenkokeilevaa ruokavaliotamme maassa, jossa kokeiltavaa todellakin löytyy!

Japanissa junailemamme reitti: Tokio, Aizu-Wakamatsu, Nikko, Jokohama, Kamakura ja Narita.
Tokiossa vierailemamme kaupunginosat. Punaisella ympyröity Kodemacho oli kotialueemme, jossa meillä oli viikon ajan kokonainen oma yksiö Airbnb:n kautta vuokrattuna. Akihabaran nörttikaupunginosa oli aivan nurkan takana.
Esim. Shibuyaan kesti lähijunalla ajaa n. 30 minuuttia ja Naritaan oli pikajunalla tunnin matka. 

Ja lopuksi vielä hieman tunnelmia siitä, millaista junayhtiöiden meno Japanissa noin suurinpiirtein on:

Shinkansen-luotijunien mainos. Voisikohan VR ottaa mallia siitä, miten Japani promoaa julkista liikennettä?


4 kommenttia :

  1. Mainos luo kuvan erittäin nopeasta junasta :D

    VastaaPoista
  2. Kirjoitusvirheitä: Japanisa, ineternetistä.

    VastaaPoista
  3. Tämä postaus ei auta mminun alati kasvavaa matkakuumetta.

    VastaaPoista
  4. Aikaisemmin Narita Expressiä käyttäessä sai kaupan päälle 1500 jeniä matkarahaa sisältävän Suica-kortin: https://naranotatu.wordpress.com/2010/09/13/suica/
    Valitettavasti tarjous lopetettiin muutama vuosi sitten. Erikois-Suicalla oli myös aika fancy spesiaalikuosi, josta paikalliset olivat kateellisia (tarjousta pystyi hyödyntämään vain ulkomaisella passilla). Annoin useita omia kortteja japanilaisille kavereille. Noita Suica kortteja kertyi mennessäni lentokentälle vastaan vierailijoita.

    Jos käytössä ei ole Rail Passia, niin toinen rahan arvoinen vinkki liikkumiseen Tokion ja Osakan välillä on Puratto-Kodama erikoislippu shinanseniin: https://naranotatu.wordpress.com/2011/09/10/halpa-lippu-shinkanseniin/

    VastaaPoista