sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kiitos ja apua

Kirjoitin viikonloppuisessa postauksessani maallemuutosta, mutta kuten suurin osa kommentoijista oikein luki rivien välistä, olivat todelliset tarkoitusperäni purkaa parisuhdekriisistä johtuvaa pahaa oloa. Haluan kiittää jokaista kommentoijaa lohduttavista sanoista ja kertomuksista. Ette voi tietääkään, miten paljon oloni helpottui. Kiitos.

En yleensä kirjoittele tunneperäisiä juttuja blogissani, mutta tällä hetkellä tunteet ovat isossa roolissa elämässäni, joten päätin tehdä poikkeuksen.

Olen nimittäin tällä hetkellä aika lailla burn outin partaalla.

Ahdistus asioiden nykyisestä tolasta on pahentunut hiljalleen parin viime kuukauden aikana, ehkä pidempäänkin. En vielä tiedä tarkasti, olenko onnistunut hankkimaan elämääni liikaa velvollisuuksia ja kunnianhimoisia projekteja, vai onko asia aivan päinvastoin ja ahdistukseni kumpuaakin tekemättömyydestä - onko tekemistä liian vähän? Koska en osaa asiaa itse ratkaista ja ristiriidat päässäni ovat aiheuttaneet uhan parisuhteelleni, perheelleni ja sitä myöten mahdollisesti myös taloudelleni, olen päättänyt hakea apua.

Olin hyvin skeptinen sen suhteen, mistä tavallinen työssäkäyvä ihminen, joka on vielä aivan toimintakykyinen voisi saada apua ahdistukseen, avokriisiin tai syysmasennukseen. Mieheni sai minut kuitenkin puhuttua ympäri ja niin kysyin asiasta pomoltani. Tein heti selväksi, etten ole hakemassa sairaslomaa, sillä työnteko ja aktiivisuus saavat oloni nimen omaan paremmaksi ja ahdistus tulee lähinnä kotona. Pomo ohjasi minut työterveyden piiriin ja kertoi, että saatavilla on myös työpsykologin palveluita, joihin ei tosin pääse suoraan. Soitin työterveyden ajanvaraukseen ja sain valita, haluanko suoraan lääkärille vai käynkö ensin hoitajan kanssa juttelemassa. Ajattelin, että hoitaja ehkä riittäisi ensialkuun, kun lääkärin aikoja ei ollut heti saatavissa.

Seuraavana päivänä laahustin hoitajan puheille ja yllätyin kyllä saamastani vastaanotosta. Hoitaja kyseli minulta hyvin monipuolisesti elämästäni, sen tapahtumista ja eri osa-alueista. Ja siinä kun kerroin asioita ja purin huoltani, huomasin, että hoitajan muistiinpanopaperille oli oikeasti kertynyt melko pitkä lista asioita! Hoitaja otti kaiken kertomani hyvin vakavasti eikä hetkeäkään ollut sellainen tunne, että olisin siellä itkeskelemässä turhia.

Hoitaja piti hyvin tärkeänä, että pääsisin pian lääkärin puheille ja sitä kautta mahdollisesti myös työpsykiatrin puheille. Koska sopivalle lääkärille ei löytynyt samalle viikolle aikoja, halusi hoitaja, että tapaisimme toisenkin kerran juttelun merkeissä, jotta "selviäisin" seuraavaan viikkoon. Työterveyden piiriin kuuluu kuulemma kolme mahdollista psykiatrinkäyntiä, mutta sen lisäksi saattaisin päästä myös kunnalliselle kallonkutistajalle. Minulle tuli kyllä todella huolehdittu olo tästä tapaamisesta ja ahdistukseni helpotti hivenen jo siitä, että saatoin myöntää jonkin olevan vikana.

Haluan tuoda nämä asiat esiin blogissani senkin takia, että tätä kirjoittaessa tulee helposti suuri paine onnistua niissä tavoitteissa, joita on itselleen blogin yhteydessä asettanut. Lisäksi mielen sopukoissa kalvaa pelko epäonnistumisesta vieläkin vahvempana, kun tietää, että asia pitäisi sitten tunnustaa blogissa. Hoitajan mukaan ongelmani saattaa piillä itselle asetetuissa, liian suurissa tavoitteissa.

Työterveydenhoidon ei pitäisi maksaa mitään, ei edes sitä terveyskeskuksessa käynnin vertaa.

18 kommenttia :

  1. Toivottavasti ongelmasi eivät piile liian korkeissa tavoitteissa, sillä tavoitteiden pitäisi toimia vain motivaattorina eikä aiheuttaa ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syitä on monia, mutta tuo on varmasti yksi iso osatekijä. En olekaan vielä blogissani kirjoittanut kolmannen työni aloituksesta.

      Poista
  2. Terveveys ja hyvinvointi aina ensin. Sitten vasta muihin tavoitteisiin (ne muut ovat epäoleellisia, mitä teet esim taloudellisen riippumattomuuden varallisuudella jos et itse voi hyvin, katselet tilillä?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun taloudelliset asia ovat nyt jo melko hyvällä mallillaan, on onneksi turvallista keskittyä nyt omaan hyvinvointiin. Mietimme itse asiassa hoitajan kanssa, että ahdistukseni paheneminen ajoittuu samoihin aikoihin isän vakuutusasian ratkaisun kanssa. Taustalla on varmasti monia tekijöitä, mutta kun tuo valtava ja riitainen taakka on viimein poissa työlistalta, saattaa nyt iskeä tosissaan se suru isäni kuoleman johdosta, jota en ole pystynyt/ehtinyt aiemmin käsittelemään. Muun muassa.
      Nyt on kuitenkin hyvä himmata kilpajuoksua varallisuuden kasvattamisessa muiden bloggareiden ja läheisten kanssa.

      Poista
  3. Mahtavaa, että lähdit hakemaan apua. Se, että saa purkaa pahaa oloaan jollekulle täysin ulkopuoliselle, auttaa yllättävän usein. Toinen, ulkopuolinen, osaa heittää palloa ja saa sinut näkemään asioita eri tavalla. Tsemppiä kovasti! Toivottavasti asiasi ratkeavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kiitos viestistäsi. Jotkut solmut eivät aukea ilman toisten ihmisten apua.

      Poista
  4. Olet ottanut ensimmäisen (ja vaikeimman) askeleen kun olet lähtenyt hakemaan apua. Joskus sitä lukkiutuu omiin ajatuksiinsa ja tarvitaan ulkopuolista apua kokonaiskuvan näkemiseksi. Toivotan tsemppiä ja pidän peukkuja!

    Maltti on nyt valttia päätöksenteossa. Kriisin ollessa päällä, on suuri riski tehdä päätöksiä joita katuu myöhemmin. Elämän isot linjat on hyvä päättää vasta sitten kun on tolkuissaan. Ensin arki rullaamaan asia kerrallaan ja tavoitteet hetkeksi unholaan.

    Muistuttaisin vielä, että raha on oikeasti tärkeintä vasta sitten kun sitä ei ole. Ei sillä ole oikeasti merkitystä, vaikka joutuisit jotakin maksamaan keskusteluavusta vaikkapa terveyskeskusmaksuja tai jopa yksityiselle. Paremmin et voisi rahaa käyttää. Raha on vain mahdollistaja, ei itseisarvo.

    T. Matka_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävällisistä sanoistasi Matka_. Tänään tosiaan mietiskelin, että miksi en käyttäisi rahaa myös omaan hyvinvointiini. Rahalla voisi korjata joitakin ahdistuksen aiheita ja hankkia hyvää hoitoa. Onneksi vakuutussumma, josta aiemmin kerroin, on vielä aivan koskemattomana tilillä.
      Ulkopuolinen apu on tuntunut jo nyt voimaannuttavalta. Lääkärille pääsen pian ja hänellä voi olla uusi näkökulma asioihin.

      Poista
  5. Työterveyshuolto ei ole ilmaista, työnantajasi maksaa siitä. Yrittäjänä ei ole varaa moiseen ylellisyyteen ja pitää yrittää aina tk:n kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei mikään palvelu ole ilmaista, joku aina maksaa kaiken, viimeistään sitten veroissa.

      Poista
  6. Olipa rohkea teko! Olet kyllä todella rohkea nainen. Itsellä ei ole pokka riittänyt vaikka olenkin alkanut pari kertaa vollottamaan lääkärissä/hoitajalla muita asioita hoitaessa ihan tosissaan ja ovat silloin tarjonneet mahdollisuutta. Maailma on toisinaan aika kova eikä omalle alavireisyydelle välttämättä löydy nimellistä syytä. Itsellä helpotti itkuisuus hormonaalisen ehkäisyn pois jättämisellä ja sen jälkeen huomasin myös nauravani aidosti joillekin asioille! Olin siis ollut jotenkin ihan tosikkona pitkään. Jos sulla on tämä kortti kokeiltavana, kehotan siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ekonomimmi. Totesin jo teini-iässä, ettei hormonaalinen ehkäisy sovi minulle ja sitä valttikorttia ei ole nyt pois heitettäväksi. Sen sijaan toivon kovasti, että selväisin tästä rupeamasta ilman mitään lääkityksiä, sillä en halua edelleenkään käyttää mitään hormonivalmisteita ja sekoittaa niillä omaa hormonitoimintaani (oli se vajaa tai ei). Lääkityksen pelko oli yksiä asioita, jotka nostivat hoitoon hakeutumisen kynnystä huomattavan korkealle.

      Poista
  7. Itse olen huomannut, että innostuksissa saattaa tulla haalittua paljon tehtäviä, jotka tuntuvat mukavilta, mutta sitten (yleensä keväisin ennen kesälomaa) olen joskus huomannut olevani aika väsyksissä. Nykyisin olen alkanut rajoittamaan sitä, mihin menen mukaan lupautumaan. Mutta ainakin oman kokemukseni perusteella burn out voi vaania aika salakavalasti ja raja millloin positiivinen kiire muuttuu kuormittavaksi (yleensä silloin, kun alkaa stressaamaan siitä, saako kaiken tehtyä ja miten aika riittää). Itse olen joskus huomannut aavistuksen stressaavani myös siitä, miten moni muu blogisti saa joka kuukausi niin ja niin paljon säästöön ja miten oma varallisuuteni ei kartu yhtä ripeästi. Niinä hetkinä olen palannut lueskelemaan -joskin hyvin hyvin marginaalisen pieneltä osin - omistamieni yhtiöiden vuosikertomuksia ja keskittynyt siihen, miten voin osakkeenomistajana olla mukana pikku hiljaa vaurastumassa yritysten mukana ja samalla tuottamassa hyötyä tuotteita tarvitseville ihmisille.

    Jos nyt aivan aavistuksen saan hiuksia halkoa, niin työpsykologi ei ole sama asia kuin psykiatri (varsinaisia työpsykiatreja ei uskoakseni juurikaan edes ole). Eri työterveyssopimuksiin voi sisältyä eri määrä työpsykologikäytejä (yleensä ehkä 1-5, mikäli ne työterveyshuollon piiriin kuuluvat, työnantajalla ei ole mitään pakkoa niitä lainkaan järjestää). Noiden käyntien tarkoitus on tukea työssäjakamista ja periaatteessa kai käsitellä töihin liittyviä murheita, mutta useinhan yksityis- ja työelämä vaikuttavat toisiinsa. Jos noista käynneistä ei saa riittävästi apua, niin silloin saatetaan ohjata perusterveydenhuoltoon kunnalliselle, jossa on yleensä psykiatrisia sairaanhoitajia ja/tai psykologeja, joille järjestyy useampikin käynti. Mikäli kyse on nimenomaan parisuhdekriisistä niin esim. perheasiain neuvottelukeskus voi olla myös järkevä valinta.

    Ja työterveyshuolto on tosiaan työntekijälle ilmaista. Mutta ei sitä työnataja kokonaan kustanna, vaan Kela on siinä myös mukana. Ja tuolla aiemmalle anonyymille kommentoijalle voisin sen verran vasta-argumenttia heittää, että monilla yrittäjillä kylläkin on työterveyssopimus (ja itse asiassa se on myös pakollinen ellei ole yrityksensä ainoa työntekijä). Ymmärtääkseni kustannukset voi myös vähentää yrityksen verotuksessa eli kannattaa tarkkaan laskea olisiko siihen sittenkin varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Aloittelija. Minulla tosiaan on hieman liian monta kauhaa sopassa tai liian monta soppaa kauhottavana. Kiinnostavaa on tutkia, onko ahdistus syy vai seuraus liian monelle päällekäiselle projektille.

      Ja kiitos myös korjauksesta noiden termien suhteen. Tiedän, että on hyvin tärkeää puhutella ihmistä oikealla työnimikkeellä, koska yleensä taustalla on iso ero tehtävään tarvittavassa koulutuksessa. Työpsykologi oli tosiaan se, jonne pyrin.
      Hoitaja kehoitti harkitsemaan myös pariterapiaa, mutta ainakaan hänen mukaansa sitä ei olisi saatavilla kuin yksityiseltä puolelta. En tiedä, oliko se vain tuon kunnan tilanne vai yleinenkin? Täytyy tutustua tuohon perheasiain neuvottelukeskukseen.

      Poista
  8. Itsekin ajattelin aikoinaan, että kirjoitan vain ja ainoastaan "ei yhtään henkilökohtaisista asioista." Mutta niin vaan avasin vajaan parin vuoden takaista avioeroa, sen kun vaikutti myös sijoittamiseen ja vastaaviin.

    Tuo työterveyspsykologi (tai vastaava) kortti kannattaa kyllä katsoa. Sitä varten palvelua on tarjolla, että sitä käytetään.

    Burn-outti, tai sen uhka, on muutoinkin aika haastava asia. Siinä kun monta asiaa, jopa monta kivaa asiaa, jotka vaikuttavat riskiin.

    Itse taistelin ja ajoittain taistelen tuota vastaan ihan sillä, että menen aikaisin nukkumaan. Jos on oikein kova kiire ja kierroksilla, yhdeksältä sänkyyn ja telkkarista jotain aivoja tyhjentävää.

    Jokaisella on omat juttunsa jotka tepsivät. Mutta itse olen huomannut "itse itselleni määräämän pakkolevon" tehokkaana. Tulee maattua enemmän, tulee nukuttua enemmän, ja tulee oltua tekemättä mitään enemmän. Kaikki ovat lähtökohtaisesti hyödyllisiä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi H.Piensijoittaja! Ja kiitos, että jaoit kokemuksesi. Työterveyden palvelut ovat ylittäneet odotukseni. Myös lääkäri kiitteli, että hain apua juuri oikeaan aikaan, kun masennus ei ole vielä puhjennut/pahentunut. Puheavusta on ollut jo nyt paljon apua ja pääsen myös työpsykologin juttusille. Lääkärin mukaan on myös suuri onni, että en kärsi unettomuudesta, koska väsyneenä ajatukset pirstaloituvat vielä pahemmin. Olenkin koettanut nukkua tarpeeksi, juuri kuten neuvot.

      Burn out olisi todellakin suuri uhka niin taloudelle kuin perheellekin ja siihen saattaisi helposti ajautua ilman ulkopuolista apua. Nyt olen vielä jaksanut ja avun myötä tunnen jaksavani koko ajan paremmin mm. kolmea työtä, joita teen tällä hetkellä. Taidankin kirjoittaa tästä aiheesta seuraavan postaukseni.

      Paljon jaksamista myös sinulle syksyyn! <3

      Poista
    2. Samat sanat. Siis että jaksamista :)

      Nopea reagointi on noin aina hyvästä. Siinä kohtaa kun tyyliin pohtii kannattaako käydä jostain keskustelemassa, niin kannattaa jo.

      Poista
  9. Niin, ja jaksamista. Kyllä asiat useimmiten kääntyvät paremmiksi.

    VastaaPoista