keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kuinka et häviä omaisuuttasi avioliitossa

Varallisuusakatemian sivuilla julkaistiin vastikään kiinnostava juttu parisuhteen päättymisestä ja sen vaikutuksesta talouteen.

Ero parisuhteesta voi tuhota taloutesi

Lyhyenä referointina kokoan pääpointit jutusta tähän alle. Ensimmäinen oli näistä minulle lohdullisin:


  • Syksyllä, lomien jälkeen alkaa parisuhteissa avioeroaalto
  • Jaettu talous on edullinen talous, yksin asuessa maksut tuplaantuvat
  • Aika ja vara harrastuksiin katoavat
  • Perintömökeistä puolet kuuluu erossa exälle, jos ei avioehto tai lahjakirjan pykälät muuta määrää
  • Myös yritykset kuuluvat avioerossa ositettavan omaisuuden piiriin, joka voi olla uhka firman jatkumiselle ja omalle työpaikalle
  • Avioero maksaa ja omaisuuden osituksen teettäminen juristilla se vasta maksaakin
Lopussa on vielä joitakin neuvoja avioliiton aikaisten talousasioiden hoitoon fiksusti, mutta niitä asioita aion itsekin tänään pohtia. Olen nimittäin miettinyt jo vuosia avioliiton järkevyyttä. Romanttiset asiat sikseen, haluan tarkastella asiaa järjellä. 

Yhteiset lapset

Lasten teko mitätöi kaiken järjen avioliitosta. Kun ihminen saa lapsen, muuttuu perintökaari selväksi: lapsi perii vanhempansa tämän kuollessa. Eloon jääneen puolison kanssa suoritetaan samanlainen ositus kuin avioerossakin ja puolet yhteisestä omaisuudesta, eli kuolleen puolison omaisuus, siirtyy lapsen nimiin. 

Sen sijaan, jos pariskunta on ja pysyy lapsettomana, voidaan avioliitolla turvata eloon jäävän puolison omaisuus. Tällöin leski perii kuolleen puolisonsa omaisuuden eikä se siirry perintökaaressa taaksepäin kuolleen puolison vanhemmille, sisaruksille tai sisarusten lapsille.  

Kun omaisuutta on saman tai eri verran

Avioliitto on helppo ja tasapuolinen vaihtoehto, kun puolisoilla on omaisuutta suurin piirtein saman verran. Tällöin hynttyyt voidaan lyödä yhteen ja lähteä yhdessä kasvattamaan omaisuutta. Erotilanteessa kumpikin saa omaisuudesta puolet, eikä toinen joudu sen enempää maksumieheksi kuin toinenkaan. 

Jos pariskunnalla on selvästi eri arvoiset omaisuudet on parempi miettiä tarkkaan avioliittoa tai ainakin avioehtoa. Avioliiton ajan vähemmän omistava saa aivan oikeutetusti nauttia rikkaamman puolison omaisuudesta, mutta eron tullen omaisuuden jako tasan voi tuntua rikkaammasta kitkerältä. Avioehto voi pelastaa tässä tilanteessa - tai avioliiton sivuuttaminen kokonaan. Köyhemmän puolison kannalta avioehdoton liitto on tietenkin kannattava sijoitus tulevaisuuteen, mutta riippuu parista, saavatko he erilaiset elämäntyynsä sovitettua yhteen. Kahta eri elintasoa ei pitäisi saman parisuhteen sisällä olla!

Kumpi puolisoista kuolee ensin 

Jos kristallipallolla näkisi, kumpi puolisoista on jättävä maallisen taivalluksensa ensin, olisi parisuhdekuviot huomattavasti helpompi solmia ja suunnitella etukäteen. Avioliitto, kuin myös avoliitto ovat aina riskejä, joissa olisi hyvä huolehtia ainakin oman omaisuuden pysyvyys. Kukaan ei halua puolittaa omaisuuttaan yhdessä anopin kanssa. Lapset tekevät omaisuusasioista selvät, mutta ehtivätkö lapset syntyä tarpeeksi ajoissa? Lastentekoikää venytetään jatkuvasti myöhemmäksi. Perinnöjaossa saamapuolena voivat olla myös puolison lapset entisestä suhteesta. 

Asumisasioissa avioliitossa on yksi selvä etu/uhka: Lesken oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, vaikka puolet siitä kuuluisikin jo perillisille. Asumisoikeus on elinikäinen ja saattaa seurata leskeä vielä muuttaessa toiseenkin asuntoon. Avopuolisolla asumisoikeutta ei ole, joten koti voi lähteä alta tai se on kyettävä lunastamaan itselle avioerossa tai kuoleman tapauksessa perillisiltä. 

------

Ihmisen rikastuessa, kasvaa hänen vastuunsa ymmärtää omaisuudenhoidon lisäksi myös omaisuuden vaikutus avioliitossa, lasten tullen tai niiden tulematta jäämisen kannalta, kuolemantapauksessa kuin myös perinnön tullessa omalle kohdalle. On aivan ok luovuttaa erossa puolet omaisuudesta ex-kumppanille, kunhan se mahdollisuus on ollut tiedossa jo avioliittoa solmittaessa. Avioerossa asiasta on turha enää lähteä riitelemään ja hukkaamaan omaisuus käräjillä, kun asia olisi pitänyt päättää jo ennen häitä. 

Itse olen hyvin skeptinen avioliiton kannattavuuden suhteen. Koska minulla on tytär, tulee hän perimään minun omaisuuteni joka tapauksessa. Avioliitolla voisin joko vähentää tai kasvattaa omaisuuttani, mutta kun omaisuutta kertyy enemmän, alkaa sen kasvatus avioliiton avulla käydä vaikeammaksi. Avioliitto saattaisi kuolemani jälkeen antaa leskelle oikeuden asua kodissamme, jolloin tyttäreni joutuisi odottamaan sitä osaa perinnöstään jopa vuosikymmeniä. Jos saamiini perintöihin tai ostamaani omaisuuteen tulee kuulumaan mummola, joudun tämän osan omaisuutta suojaamaan erityisen tarkasti, että se pysyisi eheänä tyttärelleni asti. 

Joudun myös kysymään itseltäni, haluaisinko jakaa omaisuuttani pitkäaikaisen ja rakkaan puolison kanssa kuolemani jälkeen? Tämä varmasti riippuisi hyvin paljon siitä, kuinka paljon omaisuutta on yhdessä onnistuttu kasvattamaan vai hoitavatko molemmat puolisot omat bisneksensä itse. Avioerossa en ainakaan haluaisi jakaa mitään kenenkään kanssa.

On myös hyvä muistaa, että testamentit ja avioehdot on mahdollista kumota tietyissä olosuhteissa. Ne eivät ole niinkään absoluuttisia totuuksia kuin ennemminkin herrasmiessopimuksia tai tahdonilmauksia.  

5 kommenttia :

  1. Mitä/millä tavalla tarkoitat viimeisissä lauseissa mainitsemiasi avioehdon tai testamentin kumoamista?
    En avioehdosta keksinyt muuta kuin sen, että on aviossa jo ollessa ostettu vaikka asunto, joka on syystä X laitettu vain toisen nimiin. Ja tämä toinen maksaa asunnon ja toinen kaiken juoksevan.
    Jos näin olisi, silloin avioehdon kumoaminen ainakin osaksi olisi ihan reiluakin.

    Menin naimisiin joku aika sitten. Oikeastaan järkisyyt edellä, kuitenkin tekemällä myös avioehdon. Tosin molemmilla jo aiemmin saatua perintöäkin omaisuutena, mutta jo testamentissa on suljettu nykyisten ja tulevien puolisoiden oikeus perintöön.

    Kukaan ei onneksi pakota naimisiin. Meillä ne tosiaan oli vain järkisyyt, koska häitäkään emme silloin pitäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyissä olosuhteissa sekä avioehto että testamentti voidaan kumota tai "kohtuullistaa". Avioehdosta esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa pariskunnasta toinen on tienannut suuren omaisuuden ja toinen on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia. Tarkoituksena on ollut, että enemmän tienaava huolehtii kotiin jäävästä loppuelämän ja kotiin jäävä siksi on luopunut omasta urastaan ja mahdollisuudesta tienata itselleen isompi eläke - samalla kotona oleva on mahdollistanut toisen puolison hyvän urakehityksen. Jos avioero pääseekin sitten iskemään ja näyttää, että tämä uran tehnyt vie koko omaisuuden avioehdon turvin ja kotiin jäänyt osapuoli jää puille paljaille, voidaan oikeudessa avioehtoa kohtuullistaa tai kumota. Tällainen esimerkki oli kirjassa "Saisiko olla yksi testamentti", joka kannattaa kyllä kaikkien lukaista läpi.
      Samassa kirjassa oli muitakin esimerkkejä, joissa epämääräisesti laadittu testamentti oli kumottu, jos vaikutti siltä, että joku on päässyt vaikuttamaan testamentin laatijaan omaa etuaan ajaen. Samoin testamentin jättäjän sairaus, kuten muistisairaus, voivat johtaa myöhemmällä iällä laaditun testamentin kumoamiseen, jos joku sen riitauttaa. Huonosti laadittu testamentti saattaa myös olla pätemätön, jos se ei täytä testamentin muodolle asetettuja ehtoja.

      Tietenkin reiluksi todettu ja hyvin laadittu asiakirja ovat ihan päteviä, mutta ihan kaikesta voidaan silti oikeudessa tapella ja sitähän ei koskaan tiedä, mikä on tuomarin päätös. Parhaiten nämä asiakirjat palvelevat, kun jokainen osapuoli kunnioittaa tehtyä sopimusta, eikä lähde sitä riitauttamaan.

      Poista
  2. Leskeneläkeasiat, alle 50v naimisiin mentäessä on oikeus. Ja vielä.
    Avioehto ei yleensä sulje pois asumisoikeutta.

    VastaaPoista
  3. Yksi potentiaalinen epäreiluus muuten löytyy avioeroihin liittyen. Perinnöt ja vastaavat huomioidaan osana varallisuutta, ja hyvä tietysti niin.

    Mutta jos kesken avioeroprosessia kumpikin osapuoli perii vaikka 100 000 euroa, toinen ennen eroa ja toinen jälkeen, niin vain toisen perintöeurot huomioidaan pesänjaossa.

    Tietty tuo on teoreettinen tilanne, mutta "kaikki tasan" voi sekin johtaa epäreiluihin tilanteisiin.

    VastaaPoista