Vuokrankorotus 2017

Nyt on kyllä kapitalistigrynderiolo.

Koska yksiöni vuokrasopimuksessa vuokrankorotusperusteeksi on määritelty "enintään viiden prosentin" korotusehto, joka ei ole sidoksissa mihinkään indeksiin, ajattelin nostaa vuokraa vuodenvaihteessa vastaamaan hieman paremmin ensivuonna nousevia kustannuksia ja jälkeen jäänyttä vuokratasoa. Nämä eivät itsessään ole korotukseen oikeuttavia syitä, mutta vuokrasopimuksen "avoin" prosenttiluku on. 

En aio tietenkään nostaa vuokraa koko viiden prosentin edestä, onhan ehdoissa määritelty "enintään", joka mahdollistaa myös korottamatta jättämisen tai osittaisen korotuksen. Tarkasteltuani alueella tarjolla olevia muita vuokrayksiöitä, nostan vuokran niiden lähelle, mutta jätän sen kuitenkin niitä halvemmaksi. 

Vuokra nousee n. 2,5%: 595€ -> 610€ = 15€ korotus.

Hieman kyllä jännittää, miten vuokralainen suhtautuu. Vai mahtaako hän suhtautua mitenkään, kun sosialitoimi maksaa hänen vuokransa? Tiedän, että hän on kesällä lähdössä luultavasti joka tapauksessa pois, sillä sopimus on määräaikainen. Katson vuokratasoa sitten uudelleen.

Toistaiseksi tiedossani on ainakin 27,65€:n korotus yhtiövastikkeessa ensivuodelle, kun korjausvelka lankeaa maksuun. Kevään yhtiökokouksessa selviää, nousevatko muut kulut. Sinällään vuoden vaihteessa tehtävä vuokrantarkistus on vähän etuajassa.

Kaikista perusteluista huolimatta minulla on kuitenkin lähinnä ahne olo ja korotusilmoitusta viedessäni meinasin monta kertaa pistää koko kuoren silpuksi.


Ehdotus rahoitusvastikkeen tulouttamisesta

Toinen sijoitusasuntorintamaa koskeva uutinen on, että lähestyin sähköpostitse vuokra-asuntoni taloyhtiön isännöitsijää. Pyysin ottamaan seuraavan yhtiökokouksen käsittelylistalle rahoitusvastikkeen tulouttamisen rahastoinnin sijaan. Sähköpostin liitteeksi laitoin Suomen vuokranantajat ry:n laatiman tietopaketin aiheesta.

Tapansa mukaan isännöitsijä ei vastannut viestiini (joka sisälsi myös kysymyksen seuraavan yhtiökokouksen ajankohdasta) yhtään mitään, mutta käsittääkseni kaikki ehdotetut aiheet on otettava käsittelylistalle. En ole yhtään varma, meneekö muutos läpi kokouksessa, mutta jos sattuisi, etten ole taloyhtiön ainoa vuokraemäntä, voisi minua ehkä lykästääkin. Aika näytää. 

Black Friday: Säästöille kävi kauheita!

Säästötililläni on tapahtunut kauheita: Otin sieltä kauheasti rahaa ja käytin sen.

Aloitetaan kertomus kuitenkin ihan alusta. Itse Musta Perjantai meni kohdallani vielä ihan rauhallisesti. Olin koko illan kotosalla ja mielenkiinnosta selailin jos jonkinlaisia verkkokauppoja ja niiden tarjouksia. Mielestäni tämä oli Suomessa ensimmäinen vuosi, kun lähes jokainen yritys oli tähän hömpötykseen lähtenyt. Täytyy tosin sanoa, että itse alennukset eivät kyllä olleet mitään maata järisyttäviä. Lähtöhinnat olivat monasti normaalihintoja korkeammat ja alennusprosentit pieniä. Tavara poistuvia malleja ja sellaista, mitä ei kyllä tehnyt mieli ostaa edes alennuksen kanssa. Perjantaina en kerta kaikkiaan ostanut mitään muuta, kuin viikonlopun ruuat Lidlistä ja siellä oli muuten ilman Black fridaytakin ihan hyvät alennukset!

No, sitten koitti lauantaiaamu ja aloittelimme viikkosiivousta. Tai tarkoitus oli aloitella, mutta henkilökohtaisesti kohtasin itse lähinnä pienimuotoisen hermoromahduksen. Tytön huone oli kaaoksessa, vaikka hän on koettanut jo useamman viikon sitä siivoilla ja ajattelin itsekin jo auttaa urkassa. Totesin kuitenkin, ettei kaikelle tavaralle ole mitään paikkaa, mihin ne voisi siivota! Isomman vaatekaappikokonaisuuden hankinta on ollut jo parin vuoden ajan tehtävälistalla ja tämä täyskaaos oli ikään kuin viimeinen niitti, joka käynnisti tapahtumien vyöryn. 

Olin jo aiemmin suunnitellut Ikean moduleista tarvittavan kokoisen ja mallisen vaatekaapin. Nyt palasin suunnitelmien ääreen ja näppäilin itseni Ikean verkkosivuille. Ja siitä se sitten oikeastaan lähti...

Ikeallakin oli koko viikonlopun kestävä tarjouskampanja: Osta 100€:lla tavaraa ja saat 10€:n lahjakortin. Lahjakortti aktivoituisi seuraavana maanantaina. Käytännössähän tämä tarkoitti 10% alennusta, jonka saisi lisätavaran muodossa. Käytännössä alennus innosti minua katsomaan muitakin huonekaluja.

Tytön huone on ollut vailla kunnollista sisustusta ja väriteemakin on ollut aika synkkä. Kaapiston lisäksi päädyin ostamaan myös sängyn, jonka alla on kaksi säilytyslaatikkoa. Yhteishinta 936€ takasi minulle 90€:n lahjakortin, jolla saan hankittua huoneeseen vielä uuden kirjoituspöydän (kolmekymppiä jää vielä itselle maksettavaa). Käytännössä siis ostin kaapiston ja sängyn, sain työpöydän kaupanpäälle! Ja kerralla tuli hankittua tytölle tarvittavat huonekalut, joilla hän saa luvan pärjätä aikuisikään asti. 

Ostoslistalle valikoituivat:

Brimnes levitettävä sohvasänky patjoilla 339€

Stuva säilytysjärjestelmä 597€

Ja kaupanpäällinen:

Brimnes kampauspöytä 119€ (josta 29€ omaa rahaa)

+ pari hodaria ja pehmistä, ehkä 3€.

Yhteensä 968€

Suoraan säästötililtä. 

Summa on hieman enemmän, kuin olin suunnitellut tytön "joululahjoihin" vielä käyttää. Ja paljon enemmän, kuin olisin halunnut säästötililtä ottaa. Toisaalta olen äärimmäisen tyytyväinen hankintoihin ja niiden tuomaan lisätilaan. 

Lapsi ja raha: kuulumisia

Lapsi aloitti syksyllä koulun ja se on tuonut monenlaisia uudistuksia elämäämme - onneksi lähes ainoastaan miellyttävissä merkeissä! Tänään listailen lapseen liittyviä talouskuulumisia.

Joululahjat ajoissa

Tytölle nyt on yleensäkin ollut helpointa valita joululahjat, sillä tiedän, mitä hän toivoo ja tarvitsee. Tärkein ja kallein hankinta oli tietenkin puhelimen osto, jonka olin luvannut hänelle, kun hän oppisi lukemaan ja huolehtimaan kapulamallisesta Nokian halpispuhelimestaan. Nokialainen on nyt tarpeeksi monta kertaa tippunut lattialle, että uskon tytön osaavan paremmin huolehtia älykännykästä ja lukeminenkin on jo ihan hyvällä mallilla. Ongelmana oli enää puhelinmallin valinta.

Olin jo lähes päättänyt ostaa kohtuhintaisen ja kestäväksi luennehditun Samsung Xcover 3:n, kun eteen sattui onnekas tarjous! Verkkokauppa myi erän Apple iPhone 5s-puhelimia hintaan 228€! Värväsin miehen ostamaan puhelimen, kun ne kesken työpäivän tulivat myyntiin ja tällä viikolla puhelin tuli postin kautta kotiin. En sinällään ole Apple-uskovainen, mutta pidän iPhoneja ja iPadeja helppoina käyttää ja meillä ne ovat osoittautuneet sekä kestäviksi, että pitkäikäisiksi. Oma iPhone 4s on vielä käytössä ja toimii aivan ok, vaikka järjestelmäpäivityksiä siihen ei enää saakaan. Laskin, että oman puhelimeni hankintahinta jaettuna käyttövuosilla on noin 100€/vuosi. Näin ollen voisi kuvitella tytön 5S:n kestävän ainakin pari vuotta ja kaikki sen jälkeen on plussaa.

Oma budjettini tytön joululahjoille on aina ollut n. 150€. Mies osallistui tytön puhelinlahjaan kustantamalla puolet, joten varaa jäi ostaa vielä muutakin. Kuoret puhelimeen tilasimme ebaysta 3€:lla ja Hong kongin alemyynnistä ostin jo parilla kympillä My little pony -leluja, joita tyttö kerää. Kolmella kympillä voisin ostaa vielä jotakin hyödyllistä, esim. vaatteita.

Miehenkin joululahjan olen ideoinut hyvissä ajoin, mutta sitä en valitettavasti voi paljastaa ennen joulua. :D Tämän lisäksi hankin vielä kummi- eli veljentytölle lahjoja n. 50€:lla ja jonkin mukavan lahjan äidille.

Työajan lyhennys jatkuu

Alunperin hain koeluontoisesti lyhennettyä työaikaa vuoden loppuun asti. Enhän voinut millään tietää, paljonko se vaikuttaisi talouteeni. Koska vaikutus osoittautui pieneksi ja työajan lyhennys miellyttäväksi, päätin hakea lyhennettyä työaikaa niin pitkäksi aikaa, kuin mahdollista. Tämä tarkoittanee joko kevättä tai syksyä 2018.

Jos vain töitä ylipäätänsä riittää on edessä niin ollen vajaa kaksi hieman löysempää vuotta. Kun palaan normaalin työkiertoon parin vuoden päästä, kokee talous taas tuplabuustin: palkkatulo palaa normaaliin ja iltapäiväkerhomaksu poistuu! Olettaen, että tyttö edes mahtuu iltapäiväkerhoon enää kakkosluokalla. Siihen asti aion täysillä nauttia lyhemmistä työpäivistä.

Ilmaiset harrastukset

Kotikuntamme on kyllä aivan paras paikka asua. Täällä kun rahaa tuntuu riittävän lasten hyvinvointiin. Todisteeksi tästä voin ilokseni kertoa, että tyttö on päässyt liikuntaharrastuksiin täysin ilmaiseksi!

Tytön koulun opettajat vetävät iltapäivisin erilaisia liikuntakerhoja, jotka ovat oppilaille täysin ilmaisia. Kahden liikuntakerhon lisäksi on yksi taidepainotteinen kerho. Tyttö halusi liittyä niistä jokaiseen ja pääsikin. Olen kerhoista tavattoman iloinen! Paitsi, että ne säästävät vanhemmilta pitkän pennin harrastusmaksuista, ovat kerhot kätevästi koululla ja alkavat heti iltapäiväkerhon perään. Kukin kerho kestää tunnin, joten tyttö saa koululiikunnan lisäksi kaksi tuntia ohjattua liikuntaa viikossa + tunnin taideaineita.

Olen tavattoman iloinen, että tällaista toimintaa järjestetään. Japanissahan tällainen on aivan tavallista. Siellä oppilaat järjestävät erilaisia iltapäivä- ja harrastuskerhoja itse tai opettajien avustuksella. Voisin itsekin ajatella osallistuvani lasten kerhotoimintaan vapaaehtoisena, jos koulu tarjoaa tilat.

Marraskuu hukuttaa laskuihin

Kaikessa ennakoivuudessanikaan en koskaan osaa ennustaa marras-tammikuun laskusadetta. En nyt sentään huku laskuihin, mutta kyllä näiden seassa pian voi jo uida tai ainakin kieriskellä.

Marraskuu on jo varsin laskurikas, kun kauden aloittaa Trafi autoveron muodossa. Todellisen potin räjäyttää tietenkin joulukuun kaksoisriemujuhlat: "Kaikki käteinen kauppiaille" ja "Loput tuhkaksi taivaalle". Uusi vuosi alkaa vakuutusyhtiöiden terveisillä tammikuussa.

Tiedän joidenkin, minua huomattavasti suunnitelmallisempien bloggareiden säästävän isoihin laskuihin rahaa koko vuoden ajan. Erilliseltä "laskutililtä" olisikin nyt mukavaa laittaa laskut maksuun ja jatkaa säästämistä, kuten normaalisti. Minun taktiikkani on kuitenkin pitää vuoden vaihteessa muutama "kädestä suuhun"-kuukausi, jolloin koetan hyväksyä sen tosiasian, ettei säästöön jää mitään.

Vaikka saankin vähentää verotuksessa työmatkakulut oman auton käytöstä ja sen lisäksi vielä lainojen korot, eivät veronpalautukseni ole oikein koskaan olleet päätä huimaavia. Veroprosenttini on aina vähän turhankin pieni, joten mätkyjä olisi tänäkin vuonna tullut ilman työmatkakuluvähennystä. Nyt päästiin plussalle 363€:n verran.


Loppuvuoden ylimääräisiä laskuja:

Autovero: 279,40€
Luottokorttimaksu (Oyster card ja Studio kierros): 169,19€
Tytön joululahja: 229€
Japaninmatkan majoitukset: 523€
Sähkölasku: 45€

Yhteensä: 1245,59€

Loppuvuoden tuloja: 

Veronpalautus: 363€
Matkakumppanin osuus Oyster cardista ja Studio kierroksesta: 84,6€
Miehen osallistuminen tytön joululahjaan: 114,5€
Matkakorvauksia: 77,5€

Yhteensä: 639,6€

Erotus: -605,99€

Ja tässä laskelmassahan ei ole vasta kuin yksi joululahja, joskin varmasti kallein, jonka ostan. Jouluhankintojen tarkemman budjetin teen kuitenkin hieman myöhäisempänä ajankohtana. Joululahjoja en voine muutenkaan paljastaa ennen pakettien aukaisua, lukijakuntani mahdollisen sukulaispitoisuuden vuoksi.

Smartum, summa summarum

Olen joskus avautunut Twitter-tililläni Smartum liikunta- ja kulttuuriseteleistä. Nyt avaudun hieman enemmän bloginkin puolella.

Työnantajani tarjomat edut ovat vähäiset, mutta yksi iloinen yllätys meille päätettiin pari vuotta sitten suoda: 50€:n edestä Smartum-seteleitä. Tai meidän tapauksessamme kyse ei ole seteleistä vaan arvosta, joka ladataan Visa-tyyppiselle kortille.

Toki hypimme työtovereiden kanssa ilosta, kun tämän kuulimme, vaikka summa onkin pienehkö ja sen takia työnantaja poisti joitakin aiemmin annettuja liikuntaetukksia. Hymymme alkoi hyytyä oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei Smartum-arvolla oikein tee mitään. Tai ainakin sen käyttö on hyvin rajallista.

Smartum-kortti käy liikuntapalveluiden ja kulttuuritapahtumien lippujen ostoon niissä toimipisteissä, jotka ovat tehneet yhteistyösopimuksen Smartumin kanssa. Koska tämä yhteistö maksaa myös sille yhteistyötä tekevälle firmalle, kortti ei suinkaan ihan joka paikassa käy. Smartum-arvolla on myös se ikävä ominaisuus, että se on henkilökohtaista. Tämä johtaa mm. seuraavanlaisiin ongelmiin:

• Smartum ei käy Lippu.fi:n kaltaisissa isoissa lipunvälitysverkkokaupoissa
• Smartumilla et voi lunastaa netin kautta vain yhtä varatuista lipuista, joten se ei oikein käy maksuvälineenä missään nettipuolella. Harvoinpa sitä yksin tulee käytyä kulttuuritapahtumissa. 
• Ärrältä Lippu.fi:n lippuja voi kyllä ostaa, mutta et voi maksaa Smartumilla vain omaa lippuasi etkä valita istumapaikkoja. Jos maksat kavereiden liput erikseen ja omasi Smartumilla, saattaa kone arpoa istumapaikkasi aivan eri paikasta. 
• Ärrä ottaa 1€:n toimitusmaksun jokaisesta tulostetusta lipusta, kun netin kautta tilattuna kaikki liput saa sähköpostiin eurolla.
• Liikuntapalveluiden lipunmyyntipisteitä onkin tarjolla jo huomattavasti enemmän, mutta liikuntapalveluissa koko vuodelle tarkoitettu 50€ on kyllä nopeasti käytetty. 

Smartum-saldoa on minulle kerääntynyt 100€:n edestä ja olen käyttänyt sitä lähinnä elokuvalippuihin. Finnkinolla lipun voi etukäteen varata ja lunastaa sitten tiskiltä ennen näytöstä. Finnkinolla toimii todella hyvin myös varattujen lippujen maksaminen eri maksuvälineillä. Jokainen paikan varannut voi maksaa oman lippunsa eri maksuvälineellä, vaikka varaus olisi yhteinen. Sarjalippuja Finnkino ei antanut Smartumilla ostaa, vaikka legenda kertookin, että jotkut ovat siinä onnistuneet. Eräässä pienemmässä elokuvateatterissa onnistuin tosin pokkana maksamaan myös äitini elokuvalipun Smartum-saldolla. 

Koska Smartum-saldoa on suhteellisen haastavaa käyttää, voi se mennä myös vanhaksi. Onneksi Smartum muistuttaa sähköpostilla vanhenevasta saldosta. Jotakin saldolla tehdäkseni, ostin itselleni 10-kerran salikortin kuntani yhteispalvelupisteestä. Eli kuukauden saleilut tuli kuitattua.

Nyt saldoa on jäljellä enää reilu 14€. Sillä pääsee vielä 1-2 kertaa leffaan, mutta toivottavasti saldoa tulee taas lisää vuodenvaihteessa. 

Smartum-setelit on olleet jo ihan hyvän aikaa olemassa, mutta palvelun kehitystyö on kyllä vielä pahasti kesken. Etenkin digitaaliseksi muuttuvassa maailmassa Smartum on jäänyt pahasti jälkeen. Muun muassa Smartumin mobiilisovellus on jotakin uskomattoman kivikautista ja on aivan käsittämätöntä, ettei arvoa voi käyttää suurimpien lipunvälittäjien verkkokaupoissa. 

Kyllästyttääkö koskaan?

Pih, pah ja puh!
Eilen alkoi kyllästyttää...

Olimme miehen kanssa Prismassa keräämässä jo toisia isompia ostoksia saman viikon sisään. Periaatteeni "yhdet isot ja kahdet pienemmät ostokset viikossa" tuntui unohdetulta, samoin toinen periaatteeni "Lidl on edullisempi", kuten myös vähemmän tärkeä "ei makarooneja arkiruuan sekaan".

No, meille oli sitten tulossa tonnikalapastaa ja jokin hieno nuudelikanahässäkkä ja ostoskorini sen kuin täyttyi ja täyttyi. Tytöllekin piti ostaa välipalat kouluaamuille ja oikeastaan ihan kaikki oli kotona loppu. Emme olleet jaksaneet Lidlille asti kävellä ja isänpäivänä muutenkin se olisi saattanut olla kiinni. Keskiviikkona ostetut ostokset maksoivat Prismassa pöyristyttävät 45€ ja nyt oli taas tulossa täyslaidallinen kassatytön piiputeltavaksi.

Alkoi suututtaa. Ja kyllästyttää.

On raskasta stressata aina rahasta ja ruuasta ja jopa minua se saattaa välillä väsyttää. Tehty ruoka ei koskaan riitä kuin illaksi ja seuraavaksi päiväksi evääksi ja jos ei joka päivä jaksa ruokaa laittaa niin sitten tulee taas nuudelikeitto/puuroillallinen. Tykkäämme puurosta ja nuudeleista, mutta suututti silti. Nekin ovat sitä samaa hiilihydraattihötöä, jota ideaalisti välttelisin. Ja lisäksi kunnon niukisteluruokaa.

Katselin valtavia ostoskärryjä, joita jotkut pariskunnat työnsivät. Siellä oli kyllä kyydissä ihan kaikkea ja yltäkyllin. Varmasti monen sadan euron arvosta ruokaa ja käyttötavaroita siihen lisäksi. Henkinen paine siitä, että minun pitäisi itsekin ostaa niin paljon alkoi nostaa hikikarpaloita jo muutenkin kuuman talvitakkini alla. Sitä voisi vain nakella ostoksia kärryyn ja kotona olisi loputtoman paljon herkkuja syötäväksi. Kuinka ihanaa elämää se olisikaan?

Sitten mietin, kuinka rahani eivät millään riittäisi sekä isoihin ruokaostoksiin että ankaraan säästämiseen. En koskaan pääsisi tavoitteisiini lavealla rahankäytöllä ja jo nyt ruokakorissani oli kaikkea hyvää niin itselle kuin tytöllekin. Muroja, omenalörtsy (-30%), myslijugurtti, hiilihappovesipullo...

Järki ei kuitenkaan aivan vetänyt vertoja kyllästymisen tunteelle ja niin taapersin korini kanssa kassalle melko pahalla tuulella. Teki mieli äyskiä jollekulle, mutten keksinyt että kenelle sanoisin ja mitä. Kassahihnalle latasin oman osuuteni kahdesta isosta ruuasta, muutaman hautakynttilän isälle ja tytön välipalat.

Loppusumma: 17€

Oloni parani heti, kun näin loppusumman. Mies oli sittenkin valinnut suht edulliset ruuat ja korillinen ruokaa ei tällä kertaa ollutkaan satumaisen kallis tai sitten makuni vain on halpa. Tälle kuulle on ruokarahaa vielä reilu 80€ jäljellä, tankki on täysi ja päiviä enää kahdeksan. Kävimme tytön kanssa elokuvissa ja miehen kanssa alkukuusta ulkona syömässä. Ihan hyvinhän meillä oikeasti menee ja kaikkea on, mitä elämässä tarvitaan.

Mutta kyllä. Minuakin joskus aina kyllästyttää säästäminen ja ostosten tarkkailu.

Lainat Osuuspankin mobiilisovelluksessa

Olen jo hyvän aikaa käyttänyt Osuuspankin mobiilisovellusta ja seuraillut sen kehittymistä. Nyt viimein on appiin tullut ominaisuus, jota olen kaivannut: Lainojen seuranta!

Varsinaisesti en tarvitse kännykässäni tietoa asuntolainojen määrästä, mutta oli outoa, kun en sovelluksen kautta lainojani nähnyt. Mutta nyt näkyy ja ihan veikeästi näkyykin. Sovelluksen lainanäkymä on joiltakin osin riisutumpi, kuin nettiversiossa, mutta toisaalta se taas antaa enemmän tietoa mm. koroista.

Oikealla Laina-osion etusivu, josta pääsee valitsemaan, mitä lainoista haluan tarkastella. Minulla tässä on vain kaksi erillistä lainaa: Oman kodin laina ja sijoitusasunnon laina. Molemmat olen nimennyt, mutta sijoitusasunnosta otin osoitemuotoisen nimen pois kuvankäsittelyssä.

Kokonaislainamääräni on näin ollen 107 174,40€ ja mittari näyttää, kuinka suuri osa lainasta on maksettu/maksamatta.


SALDO

Laina-osio on jaettu kolmeen välilehteen. Saldosta näkee valitun lainan summan ja seuraavan maksuerän. Erä on vielä eriteltynä lyhennyksen, koron ja kulujen osalta.

Kaipaisin kovasti nähtäville samanlaista takaisinmaksusuunnitelmaa, kuin verkkopankissa on, mutta toki se olisi aika raskas toteuttaa pienessä sovelluksessa. Sen sijaan sovellus tyytyy kertomaan lainan viimeisen erän päivämään. Toukokuussa 2023 kotini olisi velaton, jos en siihen yhtäkään ylimääräistä lyhennystä enää tekisi.

Koron suuruus ei lyhennyksessä ole enää kovin suuri ja se on hieman laskenut motivaatiotani tehdä lainaan ylimääräisiä lyhennyksiä. Lainan alkuajoilla lyhennyksiä olin paljon mukavempaa tehdä, kun jokainen lyhennys toi jopa satasten säästöä koroissa. Nyt olen pikemminkin odottanut mahdollisuuksia maksaa koko laina kerralla pois.



KORKO

Korko-välilehdellä saamme sellaista informaatiota, jota en ole verkkopankista löytänyt. Euriborkoron kehitys kuvataan graafilla!

Kuvaajasta näkee, että korko on ollu miinusmerkkinen edellisellä korontarkistuskerralla, joten se on vähennetty marginaalistani, painaen näin kokonaiskorkoa alaspäin. Marraskuussa korko tarkistetaan uudelleen ja toivon kovasti, että kokonaiskorkoni laskisi tuosta vielä edelleen tai ei ainakaan nousisi hirveästi. Tällä hetkellä 12kk eurinorin pitäisi olla samoissa lukemissa, kuin viimevuoden marraskuussa.

Sijoituslainani on alle vuoden vanha, eikä sen korkoa ole vielä tarkistettu. Lainaa otettaessa pankki ei antanut minulle miinusmerkkistä euriboria vaan se merkittiin 0%:iin. Toivottavasti korontarkistus laskee sijoituslainankin euriborin miinusmerkkiseksi.



TIEDOT

Tiedoista löytyy lainan perustiedot, kuten myöntämispäivä, tilinumero jne. Lisäksi sieltä näkee nykyisen ja edellisen vuoden aikana tehtyjen lyhennysten määrän ja maksetut korot. Tiedoista löytyy myös nappi ylimääräisen lyhennyksen tekemiseen! Ihan kätevää, ettei lainatilin tilinumeroa tarvitse enää kopioida ja liittää maksupohjaan.

Ennen tätä uudistusta olen kokenut ylimääräisten lainalyhennysten tekemisen mobiilisovelluksella turhan hankalana.

Matkabudjetti: Lontoo

Vuosi 2017 tulee olemaan aivan hullu matkustelun osalta, kun pääsen toteuttamaan kaksi tärkeää matkaunelmaani, sekä Lontoon että Japanin matkat. Ja vielä aivan peräkkäisinä kuukausina.

Olen listaillut ja laskenut alustavaa budjettia Lontoonreissulle, sillä se tulee olemaan lyhyempi ja näin ollen selvästi halvempi ja helpommin suunniteltavissa. Lähtö on perjantaiaamuna ja takaisin tulen maanantaina. Pidennetty viikonloppuloma siis ja matkan päätarkoitus on käydä katsomassa uusi Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä. Matkalle lähden yhdessä hyvän työtoverini, joka myös on Harry Potter -fani.

Budjetti näyttää omalta osaltani nyt tältä:

Lennot 104€ (maksettu)
Majoitus 151€ (maksetaan lähtiessä)
Näytelmälippu 73€ (maksettu)
Universal Studios kierros 44€
Oyster card -matkakortti tarvittavalla arvolatauksella 38€
Ruokailu 50€ (aamiaiset kuuluvat majoitukseen)
Shoppailu 60€
Nettipaketti 20€ (paras ratkaisu vielä harkinnassa)

Yhteensä: 546€
Noin puolet kaikista maksuista voi maksaa jo etukäteen.

Oyster card on minulle aivan uusi tuttavuus, mutta käsittääkseni se toimii seuraavalla tavalla. Kortti tilataan kotiin haluamalla määrällä arvolatausta. Tarjolla on myös esim. seitsemän päivän passeja, mutta me teemme vain muutaman matkan Lontoon sisällä ja Heathrowin lentokentän välillä, joten arvolataus tulee halvemmaksi. Korttiin voi paikan päällä ladata lisää arvoa, jos varattu summa sattuisi loppumaan kesken. Kortilla ostetut liput ovat huomattavasti halvempia, kuin käteisellä ostetut ja lisäsäästöä tulee, kun välttää ruuhka-aikoja. Oyster cardissa on monia muitakin rahanarvoisia etuja, joihin kannattaa perehtyä. Joka tapauksessa liikkuminen Lontoossa tuntuu olevan huomattavasti HSL:ää edullisempaa ja kätevämpää. Kortin tilaaminen Suomeen maksaa n. 3£ ja kortti itsessään saman verran. Kortille jäänyt, käyttämätön arvo ei vanhene kuulemma ikinä, vaan sitä voi käyttää myöhemmillä reissuilla ja arvon takaisinlunastaminenkin pitäisi olla mahdollista.




Majoituksen varasimme mukavan oloisesta pienestä hotellista, joka on erinomaisella paikalla Camdenissa. Hotellilta voi kävellä teatterille ja moniin Lontoon nähtävyyksiin. Lisäksi alueen pitäisi olla ravintolatarjonnaltaan erinomainen. Itse en odota Britannialta oikein mitään ruuan suhteen, joten en ole varannut suuria summia illallisiin.

Jonkinlainen nettipaketti olisi hyvä ostaa, jotta saisimme kartat toimimaan kännykässä. En ole aivan varma, mikä olisi paras ratkaisu. Ostaa prepaid-kortti Britanniasta vai jonkinlainen roamingpaketti Suomesta. Olisiko teillä, rakkaat lukijat, jotakin suositusta tai kokemusta aiheesta? Hotellilla lienee ilmainen wifi, mutten haluaisi eksyä suurkaupungissa.

Matkasäästötili

Avasin säästötilin Bank of Norwegianille. Avaamista varten minun oli täytettävä lyhyt hakemus ja hetken päästä sain tilin avaamisesta kertovan viestin. Pankin sivuille tunnistaudutaan sisään suomalaisen pankin verkkotunnistautumisen kautta, joten toivoisin tilin olevan turvallinen. Säästötilin ehtoja tavatessani huomasin, että tilillä on talletussuoja, mutta ulkomainen tili voi tuoda myös lisäriskiä tallettamiseen. Hädän tullen korvaus saatettaisiin maksaa Norjan kruunuissa ja kuka tietää, ehkä en olisi korvausjonossa ulkomaalaisena edes ensimmäisenä. No, aivan nyt heti en usko Norjan talouden romahtavan.

Kokeeksi siirsin ensimmäisen 200€:n talletuksen Osuuspankilta Norwegianille. Saa nähdä, montako päivää rahalla kestää siirtyä. Periaatteessa ulkomainen, korkeakorkoinen pankki olisi erinomainen säilytyspaikka myös isommalle osalle varapuskuriani. Puskurista ei voisi hetken mielijohteesta nostaa rahoja turhuuteen ja samalla tyhjän panttina makaava peruspuskuri nauttisi kunnollista korkoa. Kotipankkiin voisi jättää vain pienemmän hätävaran äkilliseen tarpeeseen.

Norwegian korko vuodessa eri säästösummilla:

Peruspuskuri: 2000€ = 35€ korkoa
Kaikki käteissäästöt: 5776€ = 101€ korkoa

Korkoa maksetaan aina vuodenvaihteessa, joten tallettamalla rahan nyt, ehtisin saada jonkinlaisen koron vielä tänä vuonna. Korko lasketaan summalle päivittäin ja kerran kuukaudessa omille sivuille tulee näkyviin jo kertynyt korko. Koron saa käyttöönsä vuodenvaihteessa, mutta on ihan mukavaa, että sen kertymistä voi seurata jo etukäteen.

Säästötavoitteeni, eli mummolan osto tapahtuu joka tapauksessa vasta ensi vuonna, joten tuntuu turhalta makuuttaa koko säästösummaa tyhjän panttina Osuuspankissa.
Toki rahojen lähettämisessä Norjaan evakkoon on ripaus riskiä lisämausteena.

Pieniä kuulumisia

Huh, viimeaikoina olenkin kirjoittanut mahtipontisen isoja päivityksiä. Tuntuu, että omassa taloudessa on meneillään vaikka mitä jännittävää, mutta tänään ajattelin kuitenkin listata pieniä kuulumisia ja ajatuksentynkiä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Nopeita toimia osakesalkussa

Nokian osavuosikatsausta ehdittiin hetki mainostaa yllättävän positiivisena, ennen kuin kurssi lähti syöksymään. Tämä vaikutti minusta hieman liioitellulta, joten päätin keventää nokialaisten osakkeitteni keskihintaa. Sijoitussuunnitelmassani ei kuitenkaan ole varattua penniäkään osakkeiden lisäostoille ennen osinkokevättä, joten otin salkkuni läheiseen tarkasteluun.

Olin jo jonkin aikaa mietiskellyt Amerikan presidentinvaalien vaikutusta pörssikursseihin. Uskon vahvasti, että jos Trump sattuu voittamaan, on edessä mitä luultavimmin hurjaa laskua. Toisaalta en näe Clinttonin tuovan osakkeille mitään lisäarvoa, joten luultavasti kurssit syöksyvät tai pysyvät paikallaan vaikka hänetkin valittaisiin. Minun omaisuuttani oli jenkkilässä kiinni vain kahden kasvu-ETF:n verran ja niidenkin kurssit oli viimein noussut niin, että myymällä takkiin tuli vain joitakin euroja. Myyntihinnaksi tuli yhteensä 366€.

Summalla pääsin ostamaan Nokiaa pienen erän kurssilla 4,05€. Toki kurssi jatkoi laskuaan vielä tästäkin, mutta ainakin sain hieman laskettua keskihintaani. Koko myynti- ja ostotapahtuma oli ohi parissa minuutissa. Tänään jouduin vielä hieman lisäämään rahaa salkkuuni, koska välityspalkkiot vetivät salkun saldon miinukselle. Ihmettelen tosin edelleen, miksei näin ole aiempina ostokertoinani käynyt...

Matkakassaan säästäminen aloitettu

Japaniin ei parane lähteä tyhjin taskuin ja majoituksiakin varailemme/maksamme tulevien kuukausien aikana etukäteen. Säästöön on siis hyvä laittaa rahaa. Alustava säästötavoitteeni on:

Lontoo: 400€ (sis. majoitus, käyttöraha, Universal studios sisäänpääsy ja kaupunginsisäiset matkat)
Näytelmä- ja lentoliput on jo maksettu.
Japani: 1200€  (sis. majoitukset, käyttörahan, JR East pass-junalippu, ruuat yms.)
Mies tarjoaa lentoliput.

Koska aikaa säästää on noin 8 kuukautta, asettuu säästösumma sopivasti: 200€/kk.

Bank of Nowegian tarjoaisi säästöille 1,75%:n koron ja mietin, että voisin siirtää rahaa suoraan luottokorttitilille. Matkalaskukin on sieltä sitten helppo maksaa suoraan pois. Ainakaan pörssiin säästöjä ei kannata näin lyhyeksi ajaksi sijoittaa. Osuuspankkikin tarjoaa vain 0,1-0,25%:n korkoa.


Pieniä ajatuksia niukkuudesta

90-luvun lama-ajan lapsena tiedän, millaista on elää taloudellisesti tiukkaa arkea. Vaikka kannoinkin lapsena huolta perheemme rahojen riittävyydestä (käsittääkseni raha kuitenkin aina riitti), en joutunut koskaan kokemaan puutetta ruuasta tai vaatteista. Muutettuani pois kotoa, ei raha edelleenkään riittänyt kovin kummoisiin ostoksiin. Olen monasti pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä, missä menee hyvinvoinnin ja taloudellisen niukkuuden raja. Mikä on se raja, jonka alle en säästökuurillakaan halua mennä, tai elämä muuttuu mielestäni kurjaksi. Oma, henkilökohtainen rajanvetoni säästäväisyyden ja kurjuuden välillä on:

• Kun ei ole varaa ostaa juustoa
• Kun ei ole varaa talouspaperiin

Suurin shokki kotoa poismuuttaessa minulle oli juuston kalleus. Ranskalaisia ja kalapuikkoja sai parilla eurolla koko pellillisen, mutta yksi perus arkijuusto saattoi maksaa jopa 7€! Leivän päälle laitettavasta juustosta tuli ylellisyystuote ja vielä nykyäänkin pidän tärkeänä, että minulla on aina varaa ostaa juustoa, jos niin haluan. Perusjuustojen hinnat ovat muuten tulleet Lidlin ja halpuuttamisen myötä todella paljon alaspäin.

Talouspaperi on ylellisyystuote, jota minä rakastan. Inhoan haisevia tiskirättejä ja vielä enemmän inhoan käyttää WC-paperia keittiössä. Mielestäni keittiössä on kaikki kunnossa, kun telineessä on saatavilla talouspaperirulla. 

Melko edullisesti saa minut kyllä ostettua tyytyväiseksi. 

Pitkän aikavälin tavoitteita

Kaikissa ura-, unelma- ja rahaoppaissa annetaan yleensä yksi ja sama neuvo: Mieti tavoitteet ja kirjaa ylös suunnitelma niiden saavuttamiseksi. Tämän pitäisi jo itsessään toimia boosterina, jolla tavoitteet on mahdollista toteuttaa. Toki selvää polkua on aina helpompi kulkea, kuin hapuilla päämäärättömästi pimeässä.

Kun aloitin blogini kirjoittamisen, ei minulla vielä ollut kovin kummoisia tavoitteita tai suunnitelmia. Toki olen tiennyt, mitä seuraavaksi teen, mutta tavoitteeni ovat olleet toteutettavissa heti tai todella lyhyellä aikatähtäimellä. Esim. oman asunnon osto, pörssisalkun avaaminen ja sijoitusasunnon hankinta. Jossain taustalla on häälynyt epämääräinen ajatus vaurastumisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta, joka kyllä seuraisi järkevää rahankäyttöä ja sijoittamista. 

Olen kuitenkin viimeaikoina uhrannut ajatusaikaa myös pidempiaikaisille tavoitteille ja miettinyt, millaista haluan elämäni olevan neli- ja viisikymppisenä. Ehkä nuoruuteni alkaa todella jäämään taakse, kun ikä lähestyy kolmeakymmentä.

Minä 30-vuotiaana:

Sijoitukset:
Tulevalla ikävuosikymmenellä minun on todellakin pedattava tie loppuelämälle. Nyt on säästettävä, tehtävä työtä ja ennenkaikkea toimittava fiksusti. Lapsen ollessa reilusti alaikäinen, erilaiset tuet pitävän tuloni korkealla. Myöhemmin ne poistuvat. Myös perintöjen kautta saan pelimerkit, joilla voin tehdä kertaluontoisia siirtoja säästääkseni ennenkaikkea aikaa. Oman kodin koetan maksaa mahdollisimman pian pois, jotta säästäminen ja sijoittaminen tehostuu. Lisäksi se vähentää oleellisesti sijoitustoiminnan riskejä.

Työpaikka:
Työurani kanssa tuskailen aina ajoittain. Välillä päätän luottaa ainoastaan muihin tulonlähteisiini, välillä haen avoimia, kiinnostavia työpaikkoja. Uuden työpaikan vaihtamista pidän kuitenkin valtavana riskinä työhyvinvoinnilleni ja uudelleenkouluttautuminen taas löisi suuren loven kaikkeen sijoitustoimintaan 3-6 vuodeksi. Urani näen tällä hetkellä olevan täydessä umpikujassa, mutta työni on leppoisaa ja palkitsevaa, enkä voisi toivoa parempaa pomoa tai työkavereita. Uskoisin, että elämä tarjoaa minulle vielä yllättäviä mahdollisuuksia, mutta vielä en osaa niitä ennustaa.

Yrittäminen:
Ainoa selkeä tavoitteeni on, että kun viimein saan vakityöpaikan, perustan samalla myös oman yrityksen/toiminimen. Yrittäjänä alan tekemään kaikkea sitä, minkä osaan hyvin ja tienata siitä rahaa, jota en leipätyöstäni saa.

Minä 40-vuotiaana: 

Asuntosijoitukset: 
Jos pyrin edes puolittaiseen riippumattomuuteen palkkatuloista, olisi minulla oltava jo muutamia sijoitusasuntoja nelikymppisenä - ja joku niistä jo mieluiten maksettunakin. Lainojen maksu lumipallotekniikalla saattaisi juuri ja juuri riittää neljään velattomaan asuntoon siihen mennessä, kun täytän 46-vuotta. Mikään laskelma ei toki voi ennustaa tulevaisuutta täysin varmasti. Tässä laskelmassa en ole ottanut huomioon perintönä saatavaa asuntoa, sillä tein laskelman ennen, kuin tiesin siitä mitään. Yleisesti ottaen olen käyttänyt laskelmissani olettamaa, jossa yhdestä asunnosta saa noin 300€:n verottoman tuoton per kuukausi.
4 asuntoa = 1200€/kk

Oma asunto olisi näissä laskelmissa myös maksettu pois, joten asumiskulut olisivat minimaaliset. Tuolla tulisi jo ihan mukavasti toimeen, mutta säästäminen saattaisi jäädä pois tai vähentyä (ei välttämättä yhtään huono asia). Toisaalta velattomat asunnot toimivat jo itsessään rahasampoina ja velkavivulla potti jatkaisi kasvamistaan. Käytännössä voisin silti jatkaa työntekoa, mutta enemmän omilla ehdoillani.

Rakennuttaminen:
Olen hahmotellut mielessäni asunto-osakepohjaisen kiinteistökokonaisuuden rakennuttamista. Talon rakennuttaminen kiinnostaisi minua valtavasti, mutta toisi sijoituksiini myös reilsti uutta velkaa ja riskiä. Samalla hanke tarjoaisi minulle unelmieni kodin ja kasvimaan. Tämä unelma on sarjassa "pähkähullua - kaikkien muiden mielestä". Joka tapauksessa hankkeen suunnittelu ja rakennusalan opiskelu ei maksa yhtään mitään. Kuka tietää, toteuttamaan tätä unelmaa lähden vasta reilusti yli nelikymppisenä.

Matkustelu: 
Olenkin jo aiemmin kirjoittanut blogissani haaveista asua ulkomailla. Vuokratulo Suomesta voisi mahdollistaa useamman kuukauden oleskelut unelmakohteissani. Rauhallisen luonteeni vuoksi en koe, että jäisin mistään paitsi, vaikka matkustelisin vasta vanhemmalla iällä. En jahtaa extreme-kokemuksia enkä kosteita bileitä.

Tytär:
Tulee täysi-ikäiseksi ja opiskelee. Eiköhän opiskeluasuntokin jostakin järjesty. Jos tyttö seuraa minun jalanjäljissäni ja muuttaa 16-vuotiaana pois kotoa, niin tietenkin tuen häntä. Jos lastenlapsia alkaa syntyä niin sitten saatan muuttaa suunnitelmaani enemmän mummupainotteiseksi.

Lastenlapset:
Omat isovanhempani ovat aina auttaneet perhettämme, joka eli 90-lukulaisten ankeaa lamaa koko lapsuuteni ajan. En koe jääneeni mistään muusta paitsi kuin ulkomaanmatkoista, joihin ystävillä riitti rahaa, mutta meillä ei koskaan. Se lienee kuitenkin pieni harmi, kun oli kuitenkin ruokaa, vaatteita  ja leluja yltäkyllin. Myös oma äitini on ollut minulle tukiverkkona ja auttanut loputtomasti niin lapsen vaatehankinnoissa kuin hoitoapunakin. En olisi millään voinut jatkaa iltavuoroja sisältävää työtäni ilman äidin apua. Mitään hän ei ole koskaan pyytänyt palkaksi, paitsi sen, että aikanaan olen yhtä hyvä mummu omille lapsenlapsilleni. Ja näin aion juurikin olla!
Mikä olisikaan käytännöllisempää, kuin taloudellisesti riippumaton mummu, jolta saa aina apua, kun tarvitsee? Talouden on ainakin oltava vakaa, että apua voi antaa myös hankintojen osalta. Mummuus voi hyvin koittaa jo 40-45 vuotiaana - eli aivan kohta!

Minä 50-vuotiaana: 

Eläkkeelle:
Viisikymppisenä haluan olla jo eläkkeellä leipätyöstäni. Suvussamme naiset eivät elä erityisen pitkään, joten haluan nauttia eläkepäivistä hyvissä ajoin. Valtion tarjoama pieni eläke on mukava plussa, jos sitä silloin enää edes jaetaan. Kuolo saattaa korjata jo 65-70 -vuotiaana. Toki pyrin vaikuttamaan asiaan liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Koska en joudu tekemään fyysisesti kovin kuormittavaa työtä, on minulla hyvät mahdollisuudet säilyä vammoitta pitkälle aikuisikään. Onnettomuuksia ei tietenkään voi ennustaa, mutta ilman kulumia ja murtumia liikuntaharrastusta voinee jatkaa vanhaksi asti.

Viimeistään nyt haluan nauttia huolettomasta elämästä ja elää pääomatuloilla. 10 asuntoa = 3000€/kk. Asun ehkä osan vuodesta ulkomailla ja nautin Suomen kesistä omassa mummolassani. Jos onnistun vaurastumisessa, elämässä pitäisi olla tarjolla niin paljon mahdollisuuksia, etten osaa niitä edes vielä kuvitella. Voisin tehdä hyväntekeväisyyttä työskentelemällä erilaisissa järjestöissä. Minua kiinnostaisi valtavasti tarjota työtä nuorille ja työttömille. Jos oma elantoni ei olisi yrityksen tuotoista kiinni, voisin harjoittaa yritystoimintaa, jolla joku toinen saisi mahdollisuuden antoisaan työntekoon, työkokemuksen kasvattamiseen ja parempaan elintasoon.

Minä 60-vuotiaana:

Perintö:
Sijoitusasuntoasioiden hoito tarjonnee minulle puuhaa lopuksi elämää. Toisaalta saanen niistä tuloja sen verran, että voin käyttää myös ulkopuolista välitysapua. Suunnitelmissa ei ole muuttaa asuntoja rahaksi muuten, kuin sopivien sijoitusmahdollisuuksien takia ja silloinkin raha laitetaan uudelleen tuottamaan. Minä aion nauttia lastenlastenlapsista sekä puutarhanhoidosta ja jättää  yritystoiminnan nuoremmille.
15 asuntoa = 4500€/kk
20 asuntoa = 6000€/kk

Asunnot/sijoitukset jäävät aikanaan tyttärelle ja hän voi kasvattaa pottia niin kuin hyväksi näkee. Ehkä hän nostaa ensimmäisenä sukumme miljonäärien joukkoon. Kuka tietää, ellen minä ennätä ensin.